”Tehdään yhdessä parempi huominen” – Valtion koulukotien henkilöstön osallisuustarina

Henkilöstöstä koostuvan kehittämistiimin ja Pesäpuu ry:n yhteistyön tuloksena syntyi Valtion koulukodeille asiakaspalautemalli, jossa palautetta pyydetään nuorten ja heidän verkostonsa lisäksi myös henkilöstöltä. Asiakaspalautemalli perustuu Valtion koulukotien strategiseen linjaukseen ja arvoihin. Syksyn Valtakunnallisilla lastensuojelupäivillä pääsevät osallistujat kuulemaan sen vaikuttavuutta Vahvistuuko asiakkaan hyvinvointi? -alaseminaarissa.

Sijaishuollossa olevilta nuorilta palautteen kysyminen auttaa suuntaamaan toimintoja heidän tarpeidensa mukaisesti. Kerran kuukaudessa toteuttava digitaalinen Pulssikysely opettaa nuoria antamaan nimettömästi palautetta ja kannustaa heitä vaikuttamaan kasvuympäristöönsä. Samalla vastaukset tarjoavat työntekijöille välineen arkiasioiden pohtimiselle yhdessä nuorten kanssa. Henkilöstön Pulssikysely toteutetaan kolme kertaa vuodessa. Kymmenen perusväittämän lisäksi henkilöstöltä on kysytty ajatuksia mm. työssä jaksamisesta ja palautumisesta. Pulssikyselyiden vastaukset käsitellään myös koulukotien johtoryhmissä.

Valtion koulukotien vuoden 2024 teema on osallisuus

Lasten ja nuorten osallisuuden vahvistaminen perustuu keskeisesti kansainvälisiin ihmissoikeusvelvoitteisiin ja siksi se on myös lastensuojelutyön ydintä. Osallisuuden käsite on kuitenkin laaja ja sen sisältö riippuu usein siitä, keneltä asiasta kysytään ja kuka saa äänensä kuuluville.

Annan blogissani äänen Valtion koulukotien henkilöstölle rakentamalla henkilöstön Pulssikyselyn vastauksista neljän kohdan osallisuustarinan. On tärkeää kuulla, mitä nuorten lähiaikuiset ajattelevat osallisuudesta, sillä he mahdollistavat ja tukevat vaativassa arjessa lasten osallisuutta ja ovat siten avainasemassa lasten osallisuuden toteutumisessa.

”Tehdään yhdessä parempi huominen”

1. Osallisuus on aitoa kiinnostusta

Monille sijaishuollossa oleville lapsille ja nuorille on elämänkokemusten myötä muodostunut käsitys siitä, että aikuiset eivät ole aidosti kiinnostuneita heistä eivätkä kykeneviä auttamaan heitä heidän haasteissaan. Mielestäni tämän murtaminen on yksi osallisuuden perustehtävistä. Meidän kaikkien tule työskennellä sen eteen, että nuori voi kokea aikuisten olevan kanssaan samalla puolella. Osallisuus ja ihmissuhdeperustainen työ kulkevat näin käsi kädessä.

Käytännössä se tarkoittaa nuoren kanssa ”samalla tasolla” tehtävää työtä rinnakkain, ei peräkkäin. Lyhyesti sanottuna se on läsnäoloa, istumista, olemista ja puhumista. Se on nuoresta välittämistä, kuulumisten kyselemistä, toiveiden huomioimista, unelmien tukemista ja voimavarojen vahvistamista. Se on nuoren kunnioittamista ja arvostamista taustoista huolimatta. Tätä kautta yhdessä nuoren kanssa pystymme toimimaan niin, että hän voi kasvaa kohti oman näköistään itselleen hyvää elämää ja tulla osalliseksi yhteistä ja omakseen kokemaa yhteiskuntaa.

2. Osallisuus on kokemusta oman elämän omistamisesta

Meidän velvollisuutemme on huolehtia, että saamme välitettyä nuorille mahdollisuuksien mukaan kokemuksen oman elämän omistamisesta eli siitä, että heillä on ote omaan elämäänsä ja he voivat vaikuttaa sen suuntaan. Tämä tarkoittaa sitä, että nuorille annetaan mahdollisuus vaikuttaa oman hoitoprosessin lisäksi myös muuhun koulukodissa tapahtuvaan toimintaan. Hoitotiimeissä nuoria kuullaan. Koulussa nuori voi vaikuttaa omiin opintoihin omilla valinnoilla sekä suurissa että pienissä linjoissa, toki annetut raamit huomioiden.

Nuoret pääsevät vaikuttamaan arkeensa niiltä osin ja niissä rajoissa kuin se on vain mahdollista. Silloinkin, kun osallisuus ei ole onnistu, tulee miettiä, miten se olisi mahdollista. Nuorten täytyy saada tuntea itsenä aktiivisena toimijana oman elämänsä suhteen. Heidän mielipiteensä ja ideansa ovat tärkeitä.

3. Osallisuus on yhteisöllisyyttä ja kuulumista johonkin

Osallisuus on aihe, joka nousee nuorten puheissa usein pinnalle. Joskus nuoret kokevat, ettei heillä ole mahdollisuutta saada ääntään kuuluviin, yhteisöllisyys puuttuu ja luottamus yhdenvertaisuuden toteutumiseen on puutteellista. Silloin tulee erityisesti kiinnittää huomiota osallisuuteen.

Niin työntekijät kuin nuoretkin ovat osallisia kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin koulukodilla. Omalla työllä voi edistää sitä, että jokainen nuori tuntee kuuluvansa porukkaan ja kokee olevansa tärkeä. Se on sitä, että sua arvostetaan, tulet kuulluksi ja nähdyksi ja sut hyväksytään sellaisena kuin olet. Tämä koskettaa meitä kaikkia, sekä työntekijöitä että nuoria. Annetaan rakentavaa palautetta. Kohdellaan toista niin kuin haluaisi itseään kohdeltavan. Aikuisten kesken on hyvä vahvistaa sitä, että jokainen vetää yhteistä köyttä. Hyvinvoiva yhteisö näkyy ja kuuluu kauas sekä levittää hyvää ympärilleen.

4. Osallisuus on yhdessä tekemistä

Olen iloinen siitä, kun saan nuoret osallistumaan yhdessä tekemiseen. Koen lasten kanssa työskennellessä osallisuuden heidän kauttaan, nuoria voi ja tulee ottaa mukaan, osallistuttaa erinäisiin asioihin. Ei pelkästään omien asioiden hoitoon vaan huomioida myös mukavissa ja hauskoissa asioissa.

Nuoren osallistuminen ei aina tarvitse olla näkyvää. Hänelle tarjotaan mahdollisuus valita millä tasolla osallistuu. Joskus pelkkä läsnäolo on riittävää osallisuutta ja askel aktiivisempaan osallistumiseen.

Nuorten vastaukset tukevat henkilöstön tarinaa

Henkilöstön lähes sadasta vastauksesta nousee aito halu auttaa nuoria eteenpäin elämässään. Tämä näkyy myös nuorten vastauksissa. Nuorten osallisuuteen liittyvässä Pulssikyselyssä noin 60 nuorta arvioi arkeensa liittyviä asioita. Esimerkiksi yli 80 prosenttia nuorista pystyy kertomaan oman mielipiteensä koulukodin palavereissa ja lähes 90 prosenttia nuorista osallistuu oman tulevaisuutensa suunnitteluun. Vain seitsemän nuorta oli sitä mieltä, ettei voi vaikuttaa omaan arkeensa (esim. oma huone, harrastukset, vapaa-aika, vaatehankinnat) koulukodissa.

Mielestäni nuorten palaute on koskettava. Koulukodeissa olevien nuorten taustoissa on mm. traumaattisia kokemuksia, käytöshäiriöitä, karkaamista, rajattomuutta ja mielenterveyden häiriöitä. Nuorten kanssa työskentelevät ammattilaiset kasvattavat, huolehtivat, hoitavat ja opettavat nuoria, mutta joutuvat heitä myös kieltämään ja rajoittamaan. (Lepola 2023.) Usein työntekijät joutuvatkin tasapainoilemaan näiden jännitteiden välillä, mikä voi haastaa myös nuorten osallisuuden kokemusta.

Nuorella on voinut lyhyen elämänsä aikana olla useita erilaisia ohittamiseen ja leimaamiseen liittyviä kokemuksia, jotka horjuttavat luottamusta aikuisiin. Osallisuuden kokemuksella on vaikutusta mm. lapsen hoitomotivaatioon (Manninen 2020) ja sen on todettu lisäävän turvallisuutta sekä ehkäisevän myös väkivaltaa ja sen riskiä (Isola ym. 2019). Jos nuori pystyy koulukodissa ilmaisemaan oman mielenpiteensä ja on halukas miettimään tulevaisuuttaan, kertoo tämä myös nuoren turvallisuuden tunteesta. Utriainen ja Eriksson (2023) peräänkuuluttavat sijaishuoltoon hyvän kierteen vahvistamista, joka tarkoittaa mm. sitä, että lasten toiveissa esiin tulleita asioita otetaan huomioon ja toteutetaan. Aina tämä ei ole mahdollista, mutta jo keskustelu nuoren toiveisiin liittyvistä asioita luo pohjan tunteelle, että olen merkityksellinen ja minusta välitetään.

Lasten osallisuus sijaishuollossa ei siis ole pelkästään sitä, että lapset pääsevät mukaan päätöksentekoon, vaikuttamaan tai osallistumaan, vaan se myös heijastaa ympärillä olevia asenteita ja arvoja. Lähiaikuisten asenteilla, lasten hyvällä kohtelulla, empatialla ja kyvyllä kuulla ja kunnioittaa lapsen näkemyksiä on suuresti vaikutusta siihen, miten lapset kokevat oman osallisuutensa. Kun arvostamme lasten näkemyksiä ja annamme heille tilaa tulla kuulluiksi, niin samalla rakennamme sijaishuoltoa, jossa lapsilla on kasvurauhaa rakentaa oman näköistä elämää. Silloin lasten lähiaikuisten rooli osallisuuden rakentumisessa on korvaamaton.